tiistai 27. kesäkuuta 2017

Potkuttelua ja 27. raskausviikko

Tänään alkaa 27. raskausviikko (26+0). Odotan jo niin kovasti seuraavaa ultraa, että aika tuntuu matelevan. Käyn normaalia useammassa ultrassa epilepsialääkitykseni vuoksi. Normaaliraskaudessa ultria tarjotaan kaksi, mutta ns. riskiraskaudessa niitä on aina tarpeen mukaan. Tähän mennessä olen nähnyt pikkuisemme jo kuusi kertaa. Vaikka ultrakäyntejä varjostaa aina se, onko lapsella kaikki hyvin, on ollut ihana nähdä hänet näinkin usein. Tuntuu hassulta, että normaalisti raskauden aikana lapsen näkee vain kaksi kertaa. 
Toppi: Color4care

Tällä viikolla vauva painaa noin 900 grammaa ja on 31 cm pitkä. Aivoaallot ja aistit aktivoituvat ja aivopoimut aivojen pinnalla alkavat kehittyä asteittain. Vauva alkaa reagoida kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon. Seuraava kuukausi on sikiölle erittäin aktiivista aikaa, se kasvaa ja lihoo. Jos lapsi syntyisi nyt, sillä olisi oli suuret mahdollisuudet selviytyä. Mahdollisuus turvalliseen synnytykseen kasvaa kuitenkin jokaisena päivänä, jonka lapsi on kohdussa. (Lisätietoa: vau.fi)
Vauva potkii ja riehuu mahassa etenkin aamuisin ja iltaisin. Useimmiten se on ihanan tuntuista ja odotan oikein, että saan tuntea pikkuisen potkut, mutta välillä ne vähän häiritsevät. Ne ikään kuin kutittavat tai sitten vauva potkaisee johokin kohtaan, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Vessassa saa rampata koko ajan ja nukkua voisin turhankin paljon. Nyt viime aikoina on alkanut tulemaan harvakseltaan myös harjoitussupistuksia. Ne eivät ole millään tavalla kivuliaita, huomaan vain nuo kohdun kovettumisena. Maha kasvaa ja se tuntuu ihanalta... kuulostaapa hassulta, mutta on ihana ajatella, että mahan kasvun myötä myös vauva kasvaa ja vahvistuu. 
Ensimmäinen raskaus on kyllä jännittävää aikaa, kun kaikki on niin uutta. Sitä miettii paljon, mikä on normaalia ja mikä ei. Toisaalta huolestun pienemmistäkin tuntemuksista, mutta toisaalta usein järkeilen ja otan asioista selvää ennen kuin hätäännyn enempää. Ennen kuin tunsin vauvan liikkeitä, kuuntelin dopplerilla vauva sydänääniä päivittäin, mutta nyt meidän vilkas pikkuinen ilmoittaa olemassa olostaan sen verran usein, että sydänäänien kuunteleminen ei ole jokapäiväistä. 

Odottavan aika on pitkä, mutta ihanalla tavalla jännittävä.

Kivaa tiistaita kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti