keskiviikko 16. elokuuta 2017

Neuvolasta päivää - neuvolakuulumisia

Tänään raskausviikkoja on kertynyt jo  33+1 ja käytiinkin sen kunniaksi jälleen neuvolassa. Näin viimeisellä kolmanneksella, kun neuvola-aikoja on useammin, huomaa ajan kuluvan aina kolmen viikon jaksoissa.
"Ai on kulunut taas kolme viikkoa ja meillä on neuvola!"
Vaikka ei voi sanoa, että aika kuluisi nopeasti. Jokainen päivä pitää oikeasti kuluttaa johonkin, jotta ei jäisi liikaa haaveilemaan siitä hetkestä, kun näkee tämän pienen rakkauden ensimmäisen kerran. Voi että, rakastan häntä jo nyt aivan valtavasti! En voi kuvitellakaan, kuinka suuri se rakkauden määrä on sitten, kun saan konkreettisesti tämän oman pikkuisen syliini ja vain katsoa sitä pientä ihmettä.
Neuvolassa kaikki oli kunnossa. Vähän jännitti puntarille nouseminen ja olihan sitä painoa tullut taas vähän lisää. Tuntuu, että viime aikoina maha on kasvanut aikaisempaa nopeammin, joten ihmekös tuo. Ja, jos totta puhutaan, olisi kiva, jos tuo painon nouseminen alkaisi jo riittämään. Verenpaine oli siellä perus matalalla. Sf-mitta kulki tasaisesti keskikäyrän tuntumassa ollen 30,5 cm. Vauvan syke oli vähän alle 150, aivan kuten koko raskauden ajan. Vauva on viihtynyt edelleen pää alaspäin, mikä on oikein kiva juttu.
 
Tällä kertaa juttelimme synnytyksestä ja kyllähän synnytys alkaa konkretisoitumaan, kun siitä aletaan keskustelemaan enemmän. Saatiin jo kotiin lappu, johon kirjataan ajatuksia ja toiveita muun muassa kivunlievityksestä. Minua ei synnytys pelota, korkeintaan jännittää. Jännittää sillein positiivisella mielellä. Vähän kyllä arveluttaa, että johtuuko tämä rentous siitä, että en ymmärrä vielä meneväni synnyttämään. Silloin pelko saattaisi iskeä loppu metreillä ja en olisi lainkaan valmistautunut siihen. Toivotaan kuitenkin, että ajatus siitä, että synnytys on maailman luonnollisin asia, jatkuu läpi raskauden.
 
Seuraava neuvola-aika on jälleen kolmen viikon päästä. Silloin mennään jo raskausviikolla 36, hurjan ihanaa.
 
Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Oi vitsit, ihanaa, fiilistelen täällä kuinka ihmeellistä aikaa tuo varmasti on! Kiva kuulla että kaikki on mennyt hyvin ja paljon onnea ja iloa sinulle ja vauvalle!:)

    VastaaPoista
  2. Kivunlievitysjuttuja olisi pitänyt itsekin miettiä. Itselläni jäi pelko spinaalista, sillä se laski vauvan sykettä hurjasti. Itselläni ja vauvalla oli muutenkin matala leposyke. Toinen synnytys pelotti ja mentiin vesirakkuloilla ja lämpimän suihkun voimin ja hyvin mentiinkin. Kätilö kirjoitti paperiin, että erittäin kaunis synnytys. Melkein iskee mahakateus. ♡

    VastaaPoista
  3. Itse menin synnytykseen asenteella, että kyllä henkilökunta neuvooja tietää mitä tehdä. Veteen olisi ollut hauska mennä, mutta en enää päässyt. Neuvolassa aina ihmeteltiin, kun minulla ei ollut tarkkaa ajatusta synnytyksestäni ja vaatimuksistani. Minusta vaan tuntui, että oli kivempi mennä luottavaisin mielin synnyttämään, kun ei ollut kokemusta ennestään. Nyt jos menisin uudestaan, jännittäisi enemmän, kun tietää mikä kaikki voi mennä pieleen. Onneksi en silloin tiennyt kaikkea, enkä lukenut kauhujuttuja. Olo oli kivan rento.

    Tsemppejä loppuun, hyvin se menee! =)

    VastaaPoista
  4. Mie täällä jo fiilistelen tulevaa lokakuista synnytystä :) Suosittelen kyllä jonkin sortin valmistautumista asiaan, tiedon keräämistä, rentoutumisharjoituksia ja kivunlievityksen miettimistä, halusi sitä sitten lääkkeettömiä tai lääkkeettömiä keinoja käyttää :)

    VastaaPoista