keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Miksi lapsista pitäisi tehdä materialistisia kerskakuluttajia?

Katsottiin eilen jotain amerikkalaista ohjelmaa ökyperheen lapsista, ja siinä vanhemmat halusivat lapsilleen kaiken, mitä julkkistenkin lapsilla on. Lapset olettivat olevansa todellakin vain sitä, mitä ulkokuori antaa olettaa. Tai siltä se ainakin näytti. Lapset oli aivopesty kauheaan kulutushysteriaan ja ajatukseen, että ilman kalliita vaatteita ja tavaroita he eivät ole mitään. Onneksi meillä Suomessa ei olla menty noin pitkälle, mutta kyllä täälläkin osataan. Miksi lapsista pitää tehdä pienestä pitäen materialistisia kerskakuluttajia?
Inhoan kaikista lastenohjelmista ja -hahmoista tehtyjä lelusarjoja ja vaatteita. Niiden tehtailijat haluavat vain ja ainoastaan rahaa. Se nyt toki on sanomattakin selvää, mutta mielestäni on vain eettisesti arveluttavaa hankkia rahaa lasten avulla. Ja kukapa vanhempi haluaisi olla niin ilkeä, että kieltää lapselta kaiken sen, mitä jokaisella muullakin lapsella on. Tämä muotilelujen ja -vaatteiden omistaminen on nimittäin yksi kiusaamisen ja syrjimisen aihe jo lasten keskuudessa. Kuka vanhempi haluaa, että omaa lasta kiusataan sen takia, että lapsella ei ole sitä jostain lastenohjelmasta tuttua uusinta hittilelua, mitä jokaisella muulla lapsella on?Puhumattakaan siitä lapselle tuotetusta pettymyksestä, kun joutuu sanomaan leluosastolla ei. 
No, minusta on ilmeisesti tulossa tällainen ilkeä äiti. Mistä johtuu, että en halua kannattaa tätä kulutushysteriaa ja ostaa lapselleni kaikkia telkkariohjemista tuttuja hahmoja sekä kaikkea sitä oheismateriaalia, mitä joku rahanahne miljonääri on keksinyt? En vain yksinkertaisesti halua, että lapsestani tulee materialisti, jonka arvopohja perustuu ostettuun materiaan. Haluan, että lapseni ei määrittele itseään tai omaa arvoaan pinnallisten asioiden, kuten lelujen ja vaatteiden, kautta.
Vanhempana joutuu varmasti kauheaan ristituleen sen kanssa, millaisia arvoja haluaa lapselle todellisuudessa opettaa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Miten kasvattaa lapsi arvostamaan itseään sisäisen minänsä kautta ilman, että lapsi joutuu syrjinnän kohteeksi lapsiryhmissä tai kohtaa ylisuuria pettymyksiä? Vanhemmuus ei ole helppo laji. 

4 kommenttia:

  1. Hyvä pohdinta! Itselläni ei lapsia ole, niin vanhemman asemassa en pysty asiaa käsittelemään mutta ylipäätään ihmettelen lasten/nuorten muodin suuntauksia. Itse sai vinkua 501 leviksiä yheskyt luvulla todella pitkään, kun tuntuu että ihan vauvasta alkaen lapset puetaan (tässä ehkä vanhemmat kilpailee hiekkalaatikolla...?)merkki vaatteisiin ja myöhemmin tulee kouluikäisillä paine kulkea viimeisen päälle merkkivaatteissa. Lisäksi puhelimet jne. Kenellä on oikeesti varaa? Tarkoitus ei ole kuulostaa katkeralta, ihmettelen vaan suuresti.

    https://sanseblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hyvä aihe ja olen kyllä ihan samaa mieltä. Minunkaan on lapsettomana vähän huono ottaa tähän sinänsä kantaa, mutta ihmettelen vähän nykyistä lastenvaatehysteriaa ja sitä, miten kaikilla kouluikäisilläkin pitää olla jotkut tietyt merkkijutut. Tuntuu, että omassa lapsuudessa ja nuoruudessa oli enemmänkin muotia olla vähän erilainen ja oman tyylinen eikä niin että kaikki näyttäisivät ihan samalta :D

    VastaaPoista
  3. Lapsia itselläni ei ole, joten siitä näkökulmasta en osaa ottaa kantaa, mutta materiakeskeisyys näkyy kyllä nykypäivänä ihan kaiken ikäisillä.

    VastaaPoista