keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Totuus raskaana olemisesta

Tätä tekstiä saattaa värittää hiukan yliaikainen raskaus ja malttamaton odottaja, mutta ajattelin vähän valoittaa totuutta siitä, minkälaista on olla raskaana. Raskaana oleminenhan on mahtavaa ja vähintäänkin elämän ihaninta aikaa. Parasta on, kun vauva myllertää ja venyttelee raajojaan mahassa. Se on niin suloista. Iso maha on söpö ja suorastaan hehkun. Kaikki on parasta ja elämä on ihanaa.

Ei nyt ihan. 

Vauvamaha. Aluksi sen ilmestymistä odottaa enemmän kuin mitään, ja lopuksi toivoo siitä eroon pääsemistä. Alkuraskaudesta oli ihanaa, kun pieni kumpu alkoi kasvaa ja pyöristymään. Se ei haitannut elämää, se oli lähinnä ihana ja suloinen. Vauvamaha teki kaikesta niin paljon todellisempaa. Pikku hiljaa mahan kasvaessa ei onnisukaan enää läheskään niin yksinkertaisesti kenkien laittaminen, autosta nouseminen, kyykistyminen jne. Vauva painaa alas ja ylös, mikä aiheuttaa koko aikaista vessassa ravaamista ja ihan kamalaa närästystä. Näin lopussa oikeastaan mikään muu asento ei tunnu hyvältä kuin seisominen ja kyljeltään makaaminen. Toisaalta vauvamaha on ulkoisesti ihana. Vauvamahaa on vaan niin ihana ihailla peilistä. Siinä on vaan jotain niin suloista ja maagista. Jotain niin luonnollista ja naisellista.
Hehkuminen. En koe yhtään minkäänlaista raskaushehkua. Silmät ristissä, iho kauheassa kunnossa ja hiukset vaatisivat kunnon kampaajakäsittelyn. Ei tunnu hehkeältä. Täällä sitä mennään kotona mahdollisimman mukavat vaatteet päällä ja tukka nutturalla. Vaikka eihän se hehku tulekaan siitä, että laittautuisi, mutta onhan se osa freesiä oloa, ainakin minulle. Totta kai raskaus itsessään, ajatuksena, tekee ihmisestä onnellisen ja se lisää perushehkumista. 

Kivut ja kolotukset. Näitä en osannut odottaa. Minun raskaus on kokonaisuudessaan mennyt hyvin ja en ole joutunut kärsimään suuremmista murheista. Kuitenkin näin loppuraskaudesta kipuja ja kolotuksia alkaa olemaan jo melko runsaasti. Ensinnäkin vauvan liikkuminen sattuu. Sitäkin odotti alussa niin paljon ja ensimmäiset liikkeet olivat jotain aivan uskomatonta, mutta nyt kun vauva monottaa kylkeen jatkuvalla syötöllä, minulla on kylki ihan hellänä. Vauvan venytellessä maha muotoutuu ihan uusiin sfääreihin. Vauvan pää aiheuttaa jo laskeutuneena painetta ja inhottavaa hermokipua. Kaikesta tästä huolimatta kaikella tällä kivulla on hyvä tarkoitus, ja lopputulos on sen arvoista. Vauva kuittaa kaikki kivut ja kolotukset, mitä tässä (reilun) yhdeksän kuukauden aikana on tullut vastaan. Siitä olen varma. 
Mielialat ja psyykkinen jaksaminen. Voi, voi. Raskaus on yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Siinä välissä suututtaa, kiukuttaa, ärsyttää, harmittaa ja ahdistaa. Ja joskus on myös ihan tasaista. Minulla on mennyt mielialojen kanssa oikeastaan ihan hyvin aina tähän loppuraskauteen saakka. Olen ollut iloinen ja melko tasainen, mutta nyt alkaa hormonit, malttamattomuus ja fyysinen olotila vaikuttamaan psyykkiseen olotilaan. Hermot on suurimman osan ajasta vähän liian kireällä. Inhottavinta on se, että ei ole mitään syytä, miksi ärsyttää. Ärsyttää ja kiukuttaa vaan. Ihaninta on kuitenkin se, että välillä saa itkeä liikutuksesta ja välillä nauraa hulluna. Tunteet on toisaalta siis ihana juttu.

Raskaus on elämän ihaninta aikaa. Niin, raskaaksi tuleminen ja sitä seuraava vauvan saaminen on varmasti ihaninta, mutta itse raskaana oleminen ei ihan kuvasta minun olettamusta maailman ihanimmasta ajasta. Ja ihan noista edellä mainituista seikoista johtuen. Toisaalta, jos mietin elämääni ennen raskautta, olen voinut olla nyt raskaana ollessani armollisempi itseäni kohtaan, armollisempi kuin koskaan ennen. Ensimmäistä kertaa elämässäni en ole yökkinyt katsoessani itseäni peilistä. Jännä sinänsä, koska paino nousee koko ajan ja silti voin astella peilin eteen. Eihän tämä kaikki painon nouseminen ole helppoa, mutta hyvän asian puolesta teen mitä vain. Summana, raskaaksi tuleminen on ollut tähän mennessä elämäni ihanin asia. Ykköspaikka on kuitenkin varmasti menossa ihan juuri uusiksi, kun koittaa vauvan syntymä. 
Oikeasti. Totuus on se, että raskaana oleminen on varmasti kaiken sen arvoista, mikä meitä odottaa. Vauva on kaiken tämän arvoista. Vaikka nyt tuntuukin, että en jaksa enää yhtään päivää raskaana,  kohta tämä ajanjakso on ohi ja meillä on uudet haasteet edessä. Meillä on kaikki se ihana edessä, mutta myös ne yövalvomiset ja itkut. Vauvan saaminen on kokonaisuus kaikkea, se on uusi elämänvaihe. Ja sitä odotamme innoissamme.

Ihanaa keskiviikkoiltaa. Ja tsemppiä kaikille raskaana oleville!

8 kommenttia:

  1. Voi se "ihana" tunne, kun perätilavauva potkii hermoon niin että äidin polviin asti säteilee aivan tajuton kipu, ja pissat meinaa tulla housuun. Ja sitten kun tungetaan päätä äidin kylkiluiden väliin, se se vasta mukavalta tuntuu! Näistäkin kärsimyksistä on jo vuosi aikaa. Ei satu enää ollenkaan. Voisin ottaa uusiksi vaikka heti. :-)

    VastaaPoista
  2. Kyllä sinä Hanna-Mari hehkut, olet kaunis. Ihan jänskättää täällä kumpiko sieltä tulee...Täällä odotellaan, onnea vaan ponnistukseen. T. Merja

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Eiköhän se vauva kohta saavu :) Täälläkin jännätään, että tuleeko meidän vauva ennen vai jälkeen "lasketun ajan" :) Mutta raskaushan on yliaikainen tosiaan vasta 42+, laskettu aika vain keskiarvo.. :)

    VastaaPoista
  4. Heh, ihan kiinnostava postaus lukea lapsettoman näkökulmasta. Ei sitä olotilaa voi varmaan mitenkään kuvitella etukäteen ja varmasti myös vaihtelee ihmisestä ja raskaudesta riippuen. Mun äiti aina sanoo, että se vauva kyllä korvaa sitten kaiken kivun ja tuskastelun. Mun mielestä näytät oikein hyvältä, tsemppiä viimeisiin päiviin :)

    VastaaPoista
  5. Tää oli todella kiinnostava ja hyvin kirjoitettu postaus, kiitos :) Odotan innolla sitä päivää, kun itse pääsee noita tuntemuksia kokemaan. Varmasti on parempia ja huonompia päiviä, mutta ehdottomasti lopputulos on kaiken sen arvoinen. :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! Raskauden neljä kertaa kokeneena voi sanoa, että aika kultaa muistot. Nyt vain haikailee vauvamahan perään.

    VastaaPoista
  7. Allekirjoitan varmaan kaikki nämä fiilikset. En myöskään koskaan kokenut hehkuvani, ja usein ihmettelin miksi joinain päivinä KAIKKI ärsyttää, vaikkei edes tiedä mikä tai miksi :D Tsemppiä loppuaikaan <3

    VastaaPoista
  8. Raskaudessa aika kultaa muistot ja oman nyytin kainaloon saaminen on kyllä ihaninta, ainakin itselleni vielä edelleen kun lapsi on 1v 8kk olen edelleen 120% tätä mieltä. Joskus haaveilin raskaana olemisesta ja sen kokemisesta niin jälkikäteen ajateltuna se on se pakollinen paha. Vaikka täytyy olla kiitollinen että itsekin pääsin vain muutaman kk den pahoinvoinnilla ja pienillä säryillä kun vaihtoehtona voisi olla hypermeesis eli jatkuva oksentelu ja pahoinvointi synnytyssaliin asti. Se olisi todella rankkaa. Voimia sinne, kohta odotus palkitaan

    VastaaPoista