keskiviikko 8. elokuuta 2018

Body Positive 2.0

Koska ihmiset tuntuvat tykkäävän tästä aiheesta, jatkan edellistä postausta käymällä läpi, mitä kehopositiivisuus oikeasti on ja analysoimalla saamaani palautetta. Suosittelen lukemaan Body Positive - Kun lihavuudesta tuli positiivinen juttu -postauksen, jotta tiedät mistä tämä lähti. 

Ensinnäkin, kiitos saamastani palautteesta ja ennätyksellisestä kävijämäärästä. Hassua sinänsä, sillä moni moitti aihettani ja näkökulmaani tusinapostauksesti, joka ei jaksa kiinnostaa enää ketään. Myönnän, aika tusinakamaa, kun kävin näin jälkikäteen tutustumassa joidenkin muiden bloggareiden aiheesta kirjoittamiin postauksiin. Itse olin tietoinen aiheesta lähinnä Instagramin kautta. Blogeista olin lukenut vain otsikoita ja tiesin, että tämä aihe on puhututtanut somessa ja julkisuudessa, en kuitenkaan halunnut lukea yhtään mielipidepostausta aiheesta etukäteen, jotta ne eivät vaikuttaisi omaan mielipiteeseeni. Olisi ehkä pitänyt, sillä siinä mielessä tämä on tusinakamaa, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat samanlailla kuin minä. Tällä postauksella en kuitenkaan halua perua sanojani, vaan avata asiaa lisää.
Moni epäili, että minä en oikeasti tiedä, mistä kehopositiivisuudessa on kyse. Moni kirjoitti, että minulla on mennyt puurot ja vellit sekaisin ja, että en ole perehtynyt aiheeseen yhtään. Kehopositiivisuus käsitteenä on hukassa ja tämän takia en koko kehopositiivisuus -ilmiöstä pidä. Kuulemma melkoista soopaa koko juttu. Kirjoitin muutenkin jutun vain kävijöiden saamiseksi. 
"Bloggarit ny vaan haluaa jokainen vuorollaan kirjoittaa The Aiheesta tai vaikka aiheen sivustaa tai korkeaa ja kovaa yli aiheesta jotain että saadaan niitä kävijöitä blogille... Pliis menkää pois" (Kommentti postaukseeni Facebookissa)
Ei. Totta puhuakseni kirjoitin postauksen ihan vain julistaakseni omia mielipiteitäni. Hämmästyin kävijämäärästä, joten kävijöiden toivossa postausta en kirjoittanut. Toki kirjoitan blogia julkisesti, joten onhan se hienoa, että ihmisiä kiinnostaa mielipiteeni. Haluan kirjoittaakin nyt, miten minä kehopositiivisuuden näen alkuperäiseltä tarkoitukseltaan, koska monelta taisi mennä ohi se, että koen Body Positive -ilmiön muuttuneen sen alkuperäisestä, loistavasta, tarkoituksestaan. Monen ihmisen mielessä mielipiteeni kääntyi siihen, että vihaan kehoposiitiivisuus -ilmiötä ja vihaan lihavia ihmisiä.

Alkuperäiseltä tarkoitukseltaan näen kehopositiivisuuden asiana, joka vie ihmisten hyvinvointia oman itsensä kanssa eteenpäin. Se auttaa ihmistä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Kehopositiivisuus on sitä, että koko yhteiskunta hyväksyy erillaisuuden ja, että jokaisella ihmisellä on oikeus ulkoisesta ja sisäisestä olemuksesta riippumatta samanlaiseen kohteluun. Kehopositiivisuus on sitä, että ihmisiä ei arvoteta sen mukaan miltä he näyttävät tai heidän fyysisten ominaisuuksien mukaan. Kehopositiivisuus takaa sen, että kukaan ei joudu häpeemään itseään. Se antaa ihmisille vapauden olla ylpeitä itsestään ja se takaa sen, että jokainen ihminen voi elää ilman, että häntä katsotaan kummaksuen. Kehopositiivisuus antaa ihmisille vapautuksen yhteiskunnan luomista ulkonäköpaineista ja sitä kautta vapauttaa meidät ulkonäön määrittämästä vankilasta. Kehopositiivisuuden pyrkimys on mielestäni vapauttaa ihmiset myös ainaisesta tarpeesta tulla joksikin muuksi kuin on. Sen tehtävä on vapauttaa jokainen ihminen siltä laihdutus- ja dieettipakkomielteeltä, joka ihmisillä on ulkomuodosta riippumatta. Kehopositiivisuus tuo uudenlaisen näkökulman omaan kehoon. Mielestäni kehopositiivisuuden rikkaus on se, että kun pääsee eroon pakkomielteestä laihduttaa, alkaa tehdä itselleen ja omalle keholleen hyviä asioita. Kehopositiivisuus on itsensä arvostamista. Kehopositiivisuus on rauhan antamista omalle keholle ja sille, miltä se juuri kullakin hetkellä näyttää. Kehopositiivisuus on sitä, että ihmiset haluavat antaa keholleen sitä, mitä se tarvitsee. Kehopositiivisuuden myötä ihmisistä tulee terveempiä sekä henkisesti että fyysisesti. Kehopositiivisuuden päätarkoitus on henkinen rauha ja hyvinvointi, fyysinen terveys on sen seurausta ja sivutuote. 

Moni kommentoi, että olen vain katkera ylipainoisille ja lihaville ihmisille, jotka osaavat olla tyytyväisiä itseensä ja omaan kehoonsa. Koska en ole päässyt vielä sinuiksi oman kehoni kanssa, minulla ei ole oikeutta vaatia, että kehopositiivisuus olisi ihan kaikkien ihmisten juttu, myös minun. Toisaalta minua kehotettiin tutustumaan kehopositiivisuuden oikeaan merkitykseen, jotta oppisin olemaan tyytyväinen omaan kehooni.

Minulle kerrottiin, että en ole päässyt anoreksiastani mihinkään. Olen syömishäiriötä sairastava ihminen, joka kiukuttelee siitä, että ei saa rauhassa sairastaa. Toisaalta olen ihminen, joka ei ole sujut itsensä kanssa, mutta silti laittaa useita kuvia itsestään esille. 

Kommenteista kävi ilmi juuri se, mistä edellisessä postauksessa puhuin. Ihmiset, jotka puhuivat itsestään "ylipainoisina" ja "lihavina", hyökkäsivät kimppuuni. Kuulemma niin se vaan menee, että kun on laiha, ei ole rohkeaa laittaa itsestään bikinikuvia esille. Lisäksi laihuus on ihmisten kuvitelmissa joku maaginen ja tavoiteltava asia, joka tekee ihmiselämästä täydellistä. Laihoilla ihmisillä ei ole mielenterveysongelmia tai sairauksia, ja heillä on automaattisesti hyvä itsetunto. Jännää oli myös se, miten ihmiset näkevät esimerkiksi fitness-maailman. Fitness-ihmisiä pidetään täydellisinä ihmisinä, jotka eivät voi kärsiä ongelmista suhteessa omaan itseensä. He näyttävät tiettyjen ihmisten silmissä täydellisiltä.
"Treenatessani huomaan vikoja kehossani koko ajan." (Eräs fitnesstähti) 
Surullisinta oli se, että minun uskottiin vihaavan ja vähättelevän ylipainoisia ihmisiä. En tiedä, mistä tuo uskomus on peräisin, koska en puolellakaan sanalla tällaisesta maininnut postauksessa. Toiseksi minun ajateltiin vihaavan kehopositiivisuutta. Enhän minä sitä vihaa, pikemminkin haluan oppia kehopositiivisuutta ja tulla hyvinvoivammaksi ihmiseksi. Ainoa mistä en tykkää on se, että kehopositiivisuus on viety somessa ja julkisuudessa alkuperäisestä merkityksestä askeleen vikasuuntaan. 

Katkera en todellakaan ole. Olen toki hieman kateellinen niille kaikille  ihmisille ulkomuodosta riippumatta, jotka osaavat olla tyytyväisiä itseensä, mutta katkeruutta se ei ole. Toipumisprosessini syömishäiriöstä on kesken, sen myönnän. Siitä toipuminen kestää keskimäärin seitsemän vuotta ja toipuminen menee yleensä yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taaksepäin, yksi eteen ja kaksi taakse. Julmaa, miten laihuudella ja syömishäiriöllä saa loukata, mutta sanaa "ylipainoinen tai lihava" ei saa edes mainita. Kumpikin on kuitenkin yleensä ihmiselle itselleen rankka paikka. 
"Jos laihdut enää yhtään tuosta, et ole enää kaunis." (Kommentti minulle)
Laihduin, joten olen ilmeisesti ruma. Kuinka moni pahoittaa mielensä, jos tuohon "laihdut" tilalle vaihtaa "lihot"?


Minä puhuin siitä, että kehopositiivisuus on heittänyt härän pyllyä, kun ilmiön myötä julkisuuteen on pompsahtanut tietynlainen lihavuuden yhteiskunnallinen normaalistaminen eli ei lähdetä sen kehopositiivisuuden avulla tekemään itselle hyviä asioita vaan ollaan sillein, että "mä hyväksyn itseni, joten jään tähän". Keskeluissa tuli esille myös usein se, että puhuttiin ns. terveellisistä ylipainoisista. En itse puhu edellisessä postauksessani näistä, vaan pikemminkin "Obese"/"Clinically Obese".
Kuva: täältä
Minun epäiltiin olevan kehopositiivisuutta vastaan, vaikka itse asiassa olen kehopositiivisuuden, sen alkuperäisen kehopositiivisuuden, kannattaja henkeen ja vereen. Kehopositiivisuuden avulla olen päässyt näin pitkälle oman itseni kanssa. Kehopositiivisuuden avulla elän suhteellisen normaalia elämää ja kehopositiivisuuden avulla tulen elämään normaalia elämää. Ja koska olen voimaantunut kehopositiivisuuden avulla, olen uskaltanut julkaista itsestäni kuvia ja mennä jopa rannalle bikineissä. Kehopositiivisuuden avulla opetan lapsilleni, että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat. Sen avulla opettelen puhumaan itsestäni kauniisti, jotta lapseni oppivat minulta, että itsestä pitää ja saa puhua kauniisti. Kun koen kehoni positiivisena, haluan tehdä sille hyvää ja silloin minusta tulee entistä onnellisempi. Se, että on laiha, ei ole suoraan verrannollinen onnellisuuden kanssa. 

Sain myös paljon hyviä kommentteja ja ymmärrystä siihen, miten minä asian näen. En tietenkään oleta, että ihmisten pitää olla samaa mieltä kanssani, mutta kokosin tähän ne kommentit, joissa korostuu ensimmäisessä postauksessa puhuttu ilmiö, ja toisaalta keskustelut, jotka korostavat sitä. 

Kehopositiivisuus kuuluu meille kaikille!

4 kommenttia:

  1. Oletpas saanut ilkeitäkin kommentteja. Edelleen olen samaa mieltä kanssasi kehopositiivisuudesta. En ymmärrä miksi sairaalloisesti lihavuudesta tai laihuudesta pitää tehdä ihailtavaa. On hienoa, että ihmisestä viihtyvät omassa kuopassa, mutta entä ne terveysvaikutukset? -Katta /Arki(paska)ruokaa

    VastaaPoista
  2. Olen huomannut, että viime aikoina on ollut paljon juttua kehopositiivisuudesta, mutta en ole jaksanut kovinkaan montaa juttua lukea aiheesta sillä asia ei oikein kosketa minua. En ole ns. ihannemitoissa, mutta olen tyytyväinen elämääni ja sujut kroppani kanssa.

    Mielestäni jokainen saa olla juuri sen kokoinen ja näköinen kuin he itse tuntevat hyväksi. Kenenkään muun ei tulisi koskaan arvostella toisen vartaloa, oli se sitten heidän mielestään liian lihava tai laiha. Tärkeintä on, että henkilö itse tuntee olonsa hyväksi kropassaan - ja jos ei, he toivon mukaan pyrkivät tekemään asialle jotain. Mutta se on kuitenkin heidän oma asiansa, ei kenenkään muun.

    VastaaPoista
  3. Ikävää, että olet saanut ilkeitä kommentteja. Ihmisillä on nykyään tapana sanoa sonessa melkein mitä sylki suuhun tuo. Mikä on todella harmillsta. Ei ole rakentavaa keskustelua kenenkään kannalta. Toki tämä on tulen arka aihe, joka herättää voimakkaita tunteita, niin puolesta kuin vastaan. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, eikä mikään niistä ole se oikea. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Tämä on niin metkaa, vaikka kyseessä on paljon puhuttu aihe niin miksi siitä ei saisi kirjoittaa? Miksi kummassa siitä pitää aina jonkun kiukustua. Moni meistä bloggareista kirjoittaa aiheesta, koska se kiinnostaa. Tuskin sinäkään olisit jaksanut jatkaa jos ei siinä olisi sinulle kipinää. Ja hei itsekkin kirjoitin, tosin ihan eri tavalla:

    https://www.vauva.fi/blogit/satua-vai-totta/kehopositiivisuus-puhuttaa-se-alahtaa-keneen-kalikka-kalahtaa

    VastaaPoista