maanantai 6. elokuuta 2018

Body Positive - Kun lihavuudesta tuli positiivinen juttu

"Rakas kehoni, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! Jos olet lihava, kelpaat juuri tuollaisena. Jos olet laiha, kelpaat juuri tuollaisena... eikun... kehopositiiviisuus olikin vain lihavien juttu!"
Kehopositiivisuus eli Body Positive on ilmiö, joka on ollut vahvasti pinnalla parin viime vuoden aikana. Kehopositiivisuus kehottaa jokaista hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja olemaan rohkeasti oma itsensä. Ilmiö on mielestäni kuitenkin heittänyt härän pyllyä, kun siitä on tullut vastoin tarkoitustaan pelkästään lihavien juttu. Toiseksi kehopositiivisuudesta on tullut somessa ja julkisuudessa, anteeksi vain, tekosyy elää epäterveellistä elämää. Tekosyy pysyä liikalihavana tekemättä asialle mitään. 
Kehopositiivisuudesta on jauhettu jo aika paljon ja pitkään olinkin sitä mieltä, että minun ei kannata ottaa asiaan kantaa. En kuitenkaan pysty olemaan hiljaa. 
Melkein katkerana luen tekstejä siitä, kunka lihavuus pitää hyväksyä ja se on suorastaan new black. Lapsellisena ajattelen, että miksi minä en saa sitten olla sellainen kuin olen. Ylipaino tai alipaino, mitä väliä? Heti ollaan huolissaan, jos paino laskee. Entä, jos painoni nousisi merkittävästi, oltaisiinko silloin yhtä huolissaan. Ei, silloin kuuluisin Body Positive -ilmiön piiriin ja voisin julkaista itsestäni Instagramissa puolialastomia kuvia. Ja totta kai odottaisin yhteiskunnan hyväksyntää itselleni ja kuvilleni. Niin ja kehuisin, kuinka hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.  
Kyllä, yli meni, mutta niin taisi mennä Body Positive -ilmiökin, jos seuraa somea ja julkisuutta.
Olen normaalipainoinen ja joidenkin mielestä ehkä jopa hoikka. Itse en tunne niin. En ole tyytyväinen kehooni, en hyväksy itseäni tällaisena kuin olen enkä ole sinut itseni kanssa. Jonkun mielestä se voi tuntua naurettavalta. Kun mainitsenkin jollekin, että en ole sinut kehoni kanssa, minuun kohdistetaan hyvin vihaisia ja katkeria katseita. "Kyllähän ihmisen pitää olla tyytyväinen itseensä, kun on noin hoikka. Älä naurata! Lopeta tuo höpötys. Ole hiljaa. Haet vain huomiota." Ei, se ei ole automaatio, että kaikki, jotka ovat jotakin muuta kuin ylipainoisia omaavat hyvän itsetunnon ja ovat tyytyväisiä kehoonsa. 
Kehopositiivisuus kuuluu kaikille. Se, miltä joku ihminen näyttää, ei kerro yhtään siitä, onko hän sinut itsensä kanssa. Joten te, jotka olette omineet Body Positive -ilmiön, luovuttakaa osa sen mahdista meille muillekin. Jokainen ansaitsee positiivisen suhtautumisen omaan kehoon itseltä ja muilta. Silti liikalihavuus ei pidä olla yhteiskunnallisesti sellainen asia, johon ei terveydenhuolto puuttuisi, kuten ei ole liiallinen laihuuskaan. 

Minulle itselleni kehopositiivisuudessa on kyse siitä, että ihan jokainen ihminen pystyisi hyväksymään itsensä ja olla sinut itsensä kanssa. Minulle se on sitä, että jokainen saa olla maailmassa sellaisena kuin on ilman, että kukaan toinen kanssaihminen sitä ihmettelee. Yksilötasolla jokaisen pitää saada kelvata lihavana, laihana, normaalipainoisena, erilaisena, pitkänä, lyhyenä tai samanlaisena. Yhteiskunnallisesti se vaan menee kuitenkin niin, että ihmisiä pitää kehottaa kohti terveellisiä elintapoja. Se ei tarkoita sitä, että jokaisen pitää olla hoikka ja tavoitella samaa muottia. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen tulisi kokonaisvaltaisesti huolehtia terveydestään nyt ja tulevaisuudessa. Se tarkoittaa, että elämään kuuluu urheilu ja terveellinen ruokavalio. Kuten me kaikki tiedämme, liiallinen alipaino on vaarallista. Näin on myös liiallisen ylipainon kanssa, se on vaarallista. Kehopositiivisuus pitäisikin olla päänsisäinen juttu, ei epäterveellisyyden ihannointia puoleen tai toiseen. Kehopositiivisuus pitäisi olla sitä, että oppii rakastamaan omaa kehoaan niin paljon, että haluaa tehdä sille hyviä asioita. Kehopositiivisuus pitäisi olla ehdottomasti sitä, että jokainen hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään kaikkine muotoineen, arpineen ja elämän jättämine jälkineen, mutta ei sitä, että liikalihavuus olisi jees juttu. Liikalihavuus kun on eri asia kuin muodot, arvet ja elämän jättämät jäljet. 

Edit: lue seuraava postaus (ilmestyy tänään), jossa avaan tästä postauksesta seurannutta keskustelua!! 

12 kommenttia:

  1. Upea teksti! Vihdoinkin joku uskaltaa ottaa kantaa tähän jo outojakin piirteitä saaneeseen ilmiöön. Mä en käsitä, miten voidaan luoda juttu, jolla epäterveellisestä elämästä tulee positiivinen asia.

    Koomista on se, että kaltaiselleni hoikalle kaverille saa heittää kommentteja tyyliin ” susta ei näy puun takaa kun korvat”. Jos minä puolestani kommentoin ylipainoisen ihmisen kehoa, olen välittömästi huono ja ilkeä ihminen.

    Vuodet painoluokka urheilun parissa onneksi loivat kaveripiirin, jossa kaksi alle 60kg heppua voivat hyvässä hengessä kysyä toisiltaan ” ootkos vähän lihonut”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoinkin :D:D:D et oo vissiin blogeja ihan hetkeen lukenut, koska tätä omaperäistä aihetta käsittelee oikeastaan kaikki. Huvittavin piirre on se, että jotenkin bloggarit tuntuvat olevan niin kaikkitietäväisiä mielipiteineen aiheesta, josta harvalla on omakohtaista kokemusta.

      Voin kuule kertoa, että älkää pelätkö. Kukaan ei ihaile, että voi kun olet ihanan lihava. Minä toivon ja odotan, että voisin vain joskus kävellä kadulla ilman tuntien itseni ihmiseksi. Lihavalle varmasti tehdään selväksi, että on alempaa kastia. Minulle tehtiin 6 vuotiaasta lähtien, en kelvannut tarhassa pelaamaan keinupalloa, koska olen liian läski. En kelvannut samasta syystä myöskään tanssiporukkaan ala-asteella.

      Ai laihduta? On kokeiltu. Itseasiassa elämäni pyörii laihduttamisen ympärillä. Olen vain niin saatanan tyhmä, että en tiedä miten tää homma käy, mutta harva hoikka ihan rehellisesti minua on asiassa yrittänyt auttaa ja tukea. Kyllä se tuki on tullut bodyplsitiiviselta läskikaverilta.

      Ihmettelen vain, miksi näet okkeudeksesi puuttua johonkin minun omaani, minun kehooni ja siihen tukeen, mitä saan itseni hyväksymiseksi? Bodypositive yksi näistä. Kiusaamisestani ja lihavuudesta huomauttelusta ja siitä seuranneesta häpeästä on tullut minulle niin suuri mielenterveysongelma, että yhteiskunta ei sellaista summaa minun sairausksista varmasti tule maksamaan mitä se on maksanut.

      Minulla ei ole vastaan, jos joku tulee, tarjoaa apua laihduttamiseen, on kuntokaverina (tällä hetkellä minulla ei ole urheilukavereita, rakastan urheilla), kiinnostuu aidosti siitä, kuinka voin. Onneksi on Pt, jolle maksan siitä että joku kiinnostuu ja sanoo, että vaikka olen lihava, osaan sentään urheilla.

      Kuuleeko teistä oikeasti kukaan, miltä lihavasta tuntuu?

      Ja miksi laihaa ei kutsuta rohkeaksi bikineissä? Koska laiha bikineissä on yleensä kaikille kelpaava juttu. Lihavan on rohkeaa paljastaa kehonsa, jota on varmasti arvosteltu useammankin kerran ja syvän negatiivisesti.

      Läski. Se on sana, jonka voi heittää, kun muuta argumenttia ei enää tule

      Poista
  2. Mahtavaa, että sanoit tän ääneen!! Niiiiiiiiiin samaa mieltä joka sanasta. Itekin on tehnyt mieli ottaa kantaa tähän monesti, mutta en oo vielä uskaltanut sohaista ampiaispesää. Loistava teksti, tärkeä aihe!

    Isivuosi kyllä, hoikan ihmisen painoa ja syömisiä kommentoidaan ihan tauotta. Hyvällä ja pahalla. Mutta menepä kommentoimaan samalla tavalla ylipainoisen touhuja, sut listitään samantien :O Ugh.

    Porukalla taisteluun nimenomaan TERVEELLISEN elämän puolesta!! Mä oon mukana. -Tiuhti

    VastaaPoista
  3. Olet kyllä ymmärtänyt kehopositiivisuuden huolella väärin. Se on tarkoitettu kaikille, kehosta riippumatta. Jostakin syystä olet kuitenkin halunnut tulkita asian niin, että lihavat olisivat sen omineet. Huoh

    Etpä ole anoreksiastasi pitkälle pötkinyt. Älä syytä kehopositiivisuus-liikettä siitä, ettet itse ole päässyt rauhaan oman kehosi kanssa. Toivon että vielä jonakin päivänä pääset siihen pisteeseen, ettet inhoaisi kroppaasi ja osaisit arvostaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen ymmärtäneeni kehopositiivisuuden ihan oikein, mutta some ja muu julkisuus lyö kapuloita rattaisiin. Kuten tekstissäni kirjoitan ”vastoin tarkoitustaan” ja ”kehopositiivisuudesta on tullut...”. Toisin sanoen sen merkitys on kansan keskuudessa muuttunut se alkuperäisestä merkityksestä.

      Ja joo, valitettavasti syömishäiriöistä toipumisen keskimääräinen toipumisaika on seitsemän vuotta. Vielä on matkaa siihen, että voin hyväksyä itseni. Tosin se oikea kehopositiivisuus auttaa siihen. Mutta en ole pötkinyt en, tiedän sen aika hyvin itsekin. Silti menen koko ajan eteenpäin!!

      Poista
  4. Samaa mieltä isivuoden kanssa. Minusta kans on todella tärkeää, että jokaisella on positiivinen suhde omaan kehoon. Varsinkin teini-ikää kolkuttelevan tyttölapsen äitinä koen tärkeäksi antaa lapselleni positiivisesti omaan itseensä ja kehoonsa suhtautuvan naisen mallin. Vaikka koen asian tärkeäksi, ei liikalaihuus ja -lihavuus ole hyväksi kenellekään. Koko kehopositiivisuus on kääntynyt itseään vastaan? -Katta /Arki(paska)ruokaa

    VastaaPoista
  5. Ai kiesus mitä kommentteja. Koska laiha kelpaa kaikille, entäs kun on sairaalloisen laiha ja laitan bikini kuvia nettiin.. enkö silloin ole rohkea siinä missä lihavakin? Olen itse alipainoinen ja yksinkertaisesti koen haastavaksi saada kiloja ympärille, Minua on aina haukuttu luurangoksi ja syömisiäni on arvosteltu niin kauan kuin muistan. Mutta ilmeisesti en olisi rohkea koska olen laiha. Tsiisus. Hyvä teksti joka tapauksessa ja kanssasi aivan samaa mieltä ! T. Uusi lukija naistenhuoneelta

    VastaaPoista
  6. Erittäin hyvä postaus - kirjoitin aikaisemmin itse samalta kannalta, hoikan kannalta, tästä asiasta! http://www.lily.fi/blogit/hannas-steps-and-trainings/mun-keho-mun-saannot

    Toinen asia mikä tästä nousee, on just se, että miksi muka on OK kommentoida hoikan kroppaan ja arvostella sitä, mutta ylipaino on tabu. Kiva, että muutkin uskaltautuvat kirjoittamaan tästä!

    VastaaPoista
  7. Itse koen, että Body Positive -ajatuksessa lähtökohtana on se, että lähdetään positiivisista ajatuksista itseään ja kehoaan kohtaan - olipa minkä kokoinen tai muotoinen tahansa. Yli- tai alipainoinen ihannoinnista ei kehopositiivisuudessa ole kysymys, jos joku näin on ymmärtänyt niin tämän homman idea on mennyt hieman ohi.

    Kiusaaminen ei ole koskaan mielestäni sallittua ja tulisi muistaa myös se, että sinä et voi tietää mitä toisella on taustalla (esim. syömishäiriö tai jokin muu sairaus) ja minkälaiset seuraamukset niillä sinun kriittisillä sanoillasi voi olla..

    Muistetaan rakastaa itseämme sellaisina kuin olemme ja hyväksyä muut sellaisina kuin he ovat - erilaisuus on rikkaus <3

    VastaaPoista
  8. Bloggaajalle hatunnosto, että laittaa itsestään paljon kuvia, vaikka on epävarma itsestään. Itsekin haluaisin joskus uskaltaa laittaa itsestäni kuvan jonnekin, missä näkyisi muutakin kuin kasvot. Olen kuitenkin ylipainoinen ja sairas, jonka vuoksi koen olevani niin ruma, etten sitä uskalla tehdä.

    VastaaPoista
  9. Hieno teksti ja hienoa, että uskallat kirjoittaa oman mielipiteesi avoimesti tästä paljon puhuttaneesta asiasta.

    Isivuosi kirjoitti myös hyvin, että koska epäterveellisestä elämästä on tullut positiivinen juttu.

    Toki on paljon ylipainoisia, jotka eivät esim sairauden vuoksi pysty hallitsemaan painoaa, niin kuin toivoisi.
    Mutta aina on myös niitä, joita ei valitettavasti edes kiinnosta.

    Itse olen normaalipainoinen, ja pitkään ollut hyvin hoikka. Olen saanut kuulla paljon komentteja kuinka pieni olen, ja ihan oikeasti, jopa muotojani on arvosteltu vaikka ja kuinka, tämäkö on sitten hyväksyttävää....



    VastaaPoista
  10. Tässä aihe joka jaksaa herättää keskustelua ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Mä olen sitä mieltä, että aate itsessään on erinomainen, jokaisella tulisi olla oikeus tuntea itsensä kauniiksi ja sopivaksi sellaisena kuin on, oli sitten pieni tai iso. Kellään ei ole varaa arvostella toista. Toki terveellisiin elämäntapoihin saa ja pitääkin kannustaa, mutta se ei aina ole niin helppoa. Ihan niin kuin hyvin laihojen ihmisten ei myöskään ole helppoa aina elää terveellisesti, saati lihottaa itseään, joten eipä siihen kenenkään pidä puuttua.

    VastaaPoista