sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Alkuraskaus

Palaan ajassa vähän taaksepäin ja muistelen alkuraskautta. Aiemmin kirjoitinkin jo tämän hetken raskauskuulumisia tässä postauksessa Raskausviikko 20. Raskaus oli meille iloinen yllätys. Minulla on PCOS, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja pelkäsin, että en tule koskaan saamaan lasta ilman lääkkeellistä hoitoa. Juuri pari päivää ennen positiivista raskaustestiä olin itkenyt äidilleni sitä, että en tule saamaan lasta ikinä. Liekkö tunteet vähän pinnassa raskauden vuoksi... Kävin alkuraskauden ultrassa ja oli huojentavaa kuulla jo viikolla kuusi, että sikiön sydän lyö. En tiedä, miten olisin jaksanut odottaa ensimmäiseen varsinaiseen ultraan tietoa siitä, onko pieni lähtenyt kehittymään.
12+0
Minulla oli aina viikkoon 13 saakka pahoinvointia ja kuvottavaa oloa. Muutaman kerran jouduin oksentamaan, mutta onneksi ne kerrat jäivät vähäisiksi. Olin todella väsynyt ja voimaton. Minulla oli juuri pahimpaan aikaan työharjoittelu päiväkodissa ja siellä jouduin välillä taistelemaan, jotta selvisin päivästä. Näin jälkikäteen ajateltuna, ei se niin paha ollut. Siitä selvisi, kun oli hyvä syy kaikelle sille huonolle ololle ja väsymykselle.
 
Tunteet minulla on ollut pinnassa koko raskauden ajan. En normaalisti ole kovin herkkä tai itke helposti, mutta nyt raskaana sekä ilo että suru saa minut herkistymään. Muun muassa vauvalehden lukeminen on pitänyt jättää kesken julkisella paikalla, kun olen meinannut pillahtaa itkuun. Myös meidän koiran ilo, kun se pääsee juoksemaan vapaana pallon perässä, meinaa saada kyyneleet silmiini.
17+0
Sitten nämä perinteiset alkuraskauden oireet, joita myös minulla oli. Pissalla sai rampata aiempaa useammin, rinnat olivat arat ja alavatsaa vihloi ajoittain. Myös maha oli niin turvoksissa, että olisi voinut kuvitella minun olevan jo huomattavasti pidemmillä viikoilla. Ennen kuin tiesin raskaudesta, meillä oli eräät juhlat. Kokeilin vanhoja mekkojani ja ihmettelin, miksi mikään ei mahdu rintojen kohdalta kiinni. Ilmesesti se rinnanympäryskin alkoi heti alusta asti kasvaa.

Alkuraskaudesta minun teki mieli lähinnä vain perinteistä kotiruokaa, sitäkin melko huonolla ruokahalulla. Himoitsin kylläkin mummon tekemää jauhelihakastiketta ja puolukoita. Jouduinkin opettelemaan uudestaan ruskeankastikkeen tekemisen ja käymään äidin pakastimella puolukkavarkaissa. Söin muuten kirpeitä puolukoita aivan kaikkien ruokien kanssa. Tähän mennessä koko raskauden aikana en ole pystynyt syömään mitään makeaa, en edes jogurtteja tai esimerkiksi smoothieita. Tämä on vaikeuttanut aamu-, väli- ja iltapalojen syömistä, sillä pelkkä leipä on melko yksitoikkoista ruokaa. Alkuraskauden huonon ruokahalun vuoksi painoni laskikin hiukan ensimmäisen 12 viikon aikana.
17+0
Kuten jo aiemmin kirjoitin, alkuraskaudesta ja sen tuomista oireista selvisi, kun ajatteli sitä hyvää syytä niille kaikille tuntemuksille ja oireille. Oikeastaan välillä tuntui, että alkuraskauden oireet tekivät koko raskaudesta totta. Silloin, kun ei ole vielä mitään muuta kuin korkeintaan turvotuksesta pyöristynyt maha.

2 kommenttia:

  1. Mä söin kummastakin kans puolukoita ja viinimarjoja. Eeliksestää himoitsin etikkaa ja joinkin omenaviini-etikka / vesi seosta varmaan ainakin litran päivässä. �� ja söin etikka sipsejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirpeät jutut on se juttu! Oon kuullutkin, että toi etikka on aika yleinen himo raskausaikana, aika jännä. Mä söin itseasiassa kyllä vähän aikaa sitten etikkapunajuuria ja -suolakurkkuja, liekkö noissakin se etikka, jota teki mieli.

      Poista