tiistai 16. toukokuuta 2017

Raskausviikko 20

Raskaus on edennyt jo raskausviikolle 20. Hurjan nopeasti mennyt viimeiset viikot, vastahan viikkoja oli 15. Muistan alkuraskaudesta sen, kuinka hitaasti aika meni. Laskin silloin päivissä raskauden kestoa, nyt havahdun aina, kun uusi raskausviikko alkaa. Alussa sitä on vaan niin malttamaton kaiken tulevan suhteen. Odottaa ensimmäistä neuvolaa, ultraa ja ensimmäisiä vauvan potkuja. Silloin on hankala keskittyä muuhun kuin tulevaan pienokaiseen. Minulle ei ainakaan mahtunut ajatuksiin mitään muuta. En voi kylläkään kieltää sitä, ettenkö tälläkin hetkelle hukuttaudu vähän väliä ihaniin haaveisiin tulevasta. Haaveisiin kunnollisista potkuista, vauvatavaroiden ostamisesta ja tulevasta vauva-arjesta, puhumattakaan vauvan tuoksusta, jopa synnytyksestä . Tämä kaikki on niin ihanaa.
Tähän mennessä olen käynyt alkuraskauden ultrassa, np-ultrassa ja varhaisrakenneultrassa sekä yhdessä ylimääräisessä ultrassa. Koska sairastan epilepsiaa ja syön siihen lääkettä, jossa on pieni riski epämuodostumiin, joudun käymään tarkemmassa seurannassa. Tähän mennessä kaikki on ollut hyvin ja tulevassa rakenneultrassa (joka on muuten tulevana torstaina) toivottavasti vielä varmistuu, että tulevalla vauvallamme on kaikki niin kuin pitääkin. Olen luottavainen, sillä aiemmissa ultrissa lääkärit ovat sanoneet, että mitään lääkkeelle tyypillisiä epämuodostumia ei ole näkyvissä.
Oireina minulla on edelleen väsymys ja voimattomuus, ei ehkä niin voimakkaina kuin alkuraskaudesta, mutta huomaan kyllä eron entiseen. Lisäksi minulla on nyt jo alaselkä kipeä. Olen miettinyt, miten ihmeessä selkäni tulee kestämään vielä toisen puolikkaan ja vauvan kasvamisen. Luulen, että selkäkivut johtuvat huonoista selkälihaksista ja muutenkin herkästi kipeytyvästä selästäni. Täytyy seuraavalla neuvolakäynnillä ottaa puheeksi, mitä voisin tehdä, jotta selkä kestäisi paremmin. Alavatsassa tuntuu aina välillä etenkin äkkinäisissä ja nopeissa liikkeissä jonkinlaista kipua, lähinnä sivuilla. Olen myös huomannut, että en ole enää niin ketterä kuin ennen raskautta. Eihän se mikään yllätys ole, mutta olihan se hassua, kun en päässytkään terassin kaiteelle istumaan  ilman pientä ähertämistä kuten ennen.  
Mutta se, mikä on kaikista ihaninta, olen alkanut viimeisen parin viikon aikana tuntemaan vauvan potkut. Ne ovat pieniä ja hentoja iskuja, mutta potkuja ne ihan selvästi ovat. Olen odottanut niitä koko raskauden ajan ja vihdoin saan tuntea pikkuisemme pienet liikkeet. Parhaiten ne tuntuvat silloin, kun menen rauhalliseen paikkaan makaamaan kyljelleni. On ihana mennä viettämään sängyn päälle hetki vauvan kanssa ja samalla levätä kesken päivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti