maanantai 29. toukokuuta 2017

Sun tissit on ihan valtavat - ajatuksia muuttuvasta kehosta

Keho muuttuu raskauden myötä valtavasti. Kaikki se muutos on luonnollista ja kuuluu raskauteen ja lapsen saamiseen. Tuo ajatus on se, jolla "lohdutan" itseäni niinä hetkinä, kun kasvava maha tai levenevä lantio mietityttää. Kehon täytyy muuttua, jotta lapsella olisi muun muassa tilaa syntyä ja minulla olisi esimerkiksi tarpeeksi rasvavarastoja ruokkimaan vauva. 

Kun kuulin ensimmäisen kerran, että ne pelottavat sanat "sun maha on kasvanut ihan hirveästi", menin täysin sanattomaksi. Aha, miksi joku saa sanoa minulle, että mahani on kasvanut? Eihän kukaan sano ei-raskaana olevalle, että hei sun maha on kasvanut. Nyt raskauden edettyä jo yli puolen välin, olen tottunut siihen, että mahani kokoa kommentoidaan. Olen suorastaan ylpeä kasvavasta mahastani, sillä kannanhan sisälläni meidän tulevaa pikkuista. 
Ensimmäinen varsinainen kehoahdistus minulle tuli muutama päivä sitten, kun huomasin lantioni alkavan levetä. Olen kriiseillyt aina lantioni kanssa ja tietenkin raskauden aiheuttama muutos lantiossani aiheuttaa ahdistusta. Järki sanoo, että kehoni tekee tilaa lapselle, jotta hän mahtuu kasvamaan ja hänellä olisi tilaa syntyä, mutta tunnepuoli on erikseen. On tietenkin ymmärrettävää, että jokainen nainen kärsii väistämättä jollain tavalla kasvavasta kehosta. Se on yhtä luonnollista kuin muuttuva keho, joten en ole huolissani ajatuksistani

On raskaus tuonut toki mukanaan positiivisiakin muutoksia kehossani. Olen ihan tyytyväinen siihen, että rintani ovat kasvaneet. Rintani ovat olleet aina minulle asia, joka on tehnyt minusta naisen. Vaikka kaikki muu kehossani on kaatunut päälle, olen ollut iloinen siitä, että omistan kohtuullisen kokoiset rinnat. Raskaus on tehnyt minusta vielä enemmän naisen ja onhan se hienoa, kun saa kuulla, että sun tissit on ihan valtavat. Olenkin nauranut, että mitä ne ovat sitten vauvan synnyttyä! Toki minua hirvittää vähän, mitä raskaus ja vauvan syntymä tekee rinnoilleni. Palautuvatko rinnat entiselleen vai miltä ne tulevat näyttämään. Pinnallista tai ei... Olen kuitenkin sitä mieltä, että sitä ei kannata murehtia nyt. Sitä paitsi kaikki se raskauden jälkeinen muutos on vauvan arvoista, toivon ainakin, että pystyn ajattelemaan niin.
Ryhdin ja painopisteen muuttuminen on jo tässä vaiheessa tuonut tullessaan selkäkipuja. Välillä on vaikea hyväksyä sitä, että ei voi toimia niin täysillä kuin ennen. Raskaus aiheuttaa myös mahan vihlaisuja ja etenkin nopeat kiertoliikkeet tuntuu mahassa. Myös pikku hiljaa lisääntyvä kehon kankeus aiheuttaa huvittuneisuutta. Enää ei pääse samoihin asentoihin kuin ennen ja jalat eivät nousekkaan niin ketterästi ylös kuin ennen raskautta. 
Tällaisia ajatuksia minulla on näin vähän yli puolen välin raskautta. Katsotaan miten ajatukseni muuttuvasta kehosta muuttuvat raskauden edetessä. Toivon, että pystyisin suhtautumaan raskauden tuomiin muutoksiin mahdollisimman positiivisesti ja ahdistuksen tullessa järkeilemään muutokset vauvan vaatimiksi muutoksiksi. 

Minkälaisia ajatuksia teillä on ollut raskauden tuomista muutoksista? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti