tiistai 24. huhtikuuta 2018

Sormiruokaa vai soseita

Meillä aloitettiin viikko sitten kiinteiden syöminen. Wiljamin ollessa tasan kuusi kuukautta, sai hän ensimmäisen kerran maistaa porkkanaa. Siihen saakka hän oli saanut ainoastaan rintamaitoa. Me aloitettiin rohkeasti sormiruokailulla. Höyrytin sormen paksuisia porkkanatikkuja ja tarjosin ne Wiljamille. Hienosti porkkanatikut eksyi nyrkkeihin, mutta suuhun saakka päätyi ehkä promillen verran tarjoamastani määrästä. Mies katsoi touhua epäluuloisesti ja puhui soseiden puolesta. Hänen mielestä koko sormiruokailu on tämän hetken trendihömppää. Minäkin siinä aloin epäröimään ja seuraavana päivänä höyrytin porkkanaa, parsakaalia ja bataattia, kaivoin sauvasekoittimen esille, soseutin kunkin kasviksen erikseen ja laitoin mössöt jääpalamuotteihin pakkaseen. Ensimmäinen viikko kiinteiden kanssa meillä onkin menty sekasyöjinä. Ollaan syöty soseita, mutta olen tarjonnut myös kurkku-, päärynä- ja vesimelonitikkuja sekä maissinaksuja. 

Soseiden syöminen on sujunut Wiljamilta mainiosti. Porkkana, parsakaali ja bataatti on maistunut. Wiljami haluaa yleensä auttaa lusikan viemisessä suuhun, ja yhteistuumin ruoka uppoaakin suurella innolla. Mahtavinta on ne ilmeet, kun Wiljami mutustelee ruokaa suussa päällä sellainen epäluuloinen ilme:
"Äiti, ootko nyt ihan varma tästä?"


Soseisesta alusta huolimatta haluaisin mennä enemmän sinne sormiruokailun maailmaan. Sormiruokailun myötä lapsi on aktiivinen osallistuja, ja hän saa päättää itse, mitä syö ja kuinka paljon. Lapsen käden ja silmän motoriikka kehittyy ja suun motoriikka kehittyy hänen syödessä erilaisia ruokia. Lisäksi koko perhe voi syödä yhtä aikaa ilman, että yhden pitää keskittyä lapsen syöttämiseen. 

Sormiruokailu ja koko perheen yhteiset ruokahetket tuntuvat hyvältä. Ajatus siitä, että lapsi saa itse määritellä, mitä valkkaa lautaselta ja minkä verran, tuntuu luontevalta tavalta syödä. Lisäksi se, että lapsi näkee ruuan sen oikeassa muodossa, kuten parsakaalin, auttaa lasta tutustumaan ruokaan. Veikkaan, että vihannesten syöminenkin tulee tutummaksi sormiruokaillessa verrattuna soseiden syömiseen. 
Sormiruokailu ei sulje pois soseilua eikä soseilu sormiruokailua. Yhtä kaikki, sillä mennään, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Tärkeintä on yhteiset hetket ruokapöydässä ja, että me vanhemmat syömme samaan aikaan lapsen kanssa. On tärkeä antaa lapselle mallia normaalista syömisestä, jotta lapsen suhde ruokaan muodostuisi mahdollisimman normaaliksi. Syömishäiriötaustan omaavana äitinä haluan antaa mahdollisimman hyvät eväät lapsilleni suhteessa syömiseen ja ruokaan. Panostamalla lapsen ruokailuihin, muistan myös itse syödä ja näin pitää itsestäni huolta. 

Miten teillä on kiinteiden aloitus sujunut? Tai mitä ajattelette lapsen ruokailusta?

4 kommenttia:

  1. Meillä menee vielä muutama kuukausi ennenkuin maidosta kiinteisiin siirrytään, varmaankin soseiden kautta joten siinä olenkin itse pohtinut minkälainen laite olisi paras soseuttamiseen - ehkä se jo pidempään mietinnässä ollut sauvasekoitin pitää hankkia :)

    VastaaPoista
  2. Meillä aloiteltiin kans kiinteet viime viikolla :) Sormiruokailulla mennään. Sottasta mutta antoisaa :)

    VastaaPoista
  3. Itselläni kun ei ole lapsia, on vaikea sanoa miten tällaisessa tilanteessa tulisi edetä.

    VastaaPoista
  4. Varmasti sekä soseissa, että sormiruokailussa on puolensa, itse varmaan kokeilisin molempia :)

    VastaaPoista